Naapurivaino

Tässä talossa menee hermo. Taas. Mikä helkkarin tauti noita naapureita vaivaa, kun heidän elämäntehtävänään tuntuu olevan 1. muiden vahtiminen ja 2. muiden neuvominen ihan kaikessa.  Onko tuolle joku nimi olemassa?

Tästä pihasta ei mihinkään aikaan vuorokaudesta yksikään lähde tai tänne tule ilman, että naapurin verho heilahtaa. Vaikka tässä ei salaisia vieraita / menoja olekaan,  mua riapoo tuo touhu rankasti. Eikö ihmisillä tosiaankaan ole elämää elettävänä?

On kiva, kun heillä on aikaa (2 aikuista kotona päivän n. kymmentä kauppareissua lukuunottamatta aina kotona) rassata pihaansa ja kukkapenkkejään tuntikausia päivässä. Olen pahoillani, mutta mulla ei ole aikaa juuri nyt. Sitäpaitsi, krämppäselkänä ja kohonneen verenpaineen takia pää hetkessä pimenevänä ei kykkiminen kukkapenkin äärellä ole intohimojani. Kukkasia toki rakastan, mutta tuo penkki pitäisi ensin kitkeäkin…    Äsken sitten tuossa kailotettiin kovalla äänellä, että on se kamalaa, kun kaikki eivät hoida pihaansa kunnolla. prkl. Meinasin mennä kertomaan, että rouva on hyvä ja kitkee vaan, jos se on niin kamalaa, vaan mitäpä tuosta. Jos vaikka yöllä saisin kaverin laittamaan kukkapenkin. Ettei tarvitse kuunnella naapurin rouvan toteamuksia: No, saithan sen tehtyä, kun oli niin ruman näköinen.
Talvellahan asiaa harjoiteltiin: olin työmatkalla, jonka aikana oli satanut lunta melkoisesti. Portaista ei nähnyt askelmia, koska ne olivat lumen peitossa. Ja raja naapurin ja mun piha-alueen välillä on selvä – mun pihassa hanki. Eihän se hänelle kuulu – mun pihan hoito siis -, mutta mun ei myöskään tartte kuunnella sitä, että kaikki ei hoida lumia pihalta sateen päätyttyä. Hemmetti, miten se lumenkolaus etänä onnistuu? Kun olen työreissulla muutaman sadan kilometrin päässä, en sieltä etänä hoida yhtään kolallista lunta.  

Juu, älä sano, muuta pois. Sen teenkin heti, kun sopiva asunto löytyy. Olen asunut monella paikkakunnalla elämäni aikana, mutta missään muualla en tällaiseen ole törmännyt!